Johdatus lentokenttäantropologiaan

Lentämiseen kuuluu olennaisesti tuntikausien joutilaat pätkät milloin bussissa, terminaalissa ja lähtöportilla. Ihmisillä on eri keinoja täyttää tämä tyhjyys. Suosituimpia tuntuvat olevan musiikin kuuntelu korvanapeista, älypuhelimen räpläys ja pokkarin lukeminen. Näitä kaikkia harrastan itsekin mutta hauskinta on lentokenttäantropologia.

1800-luvulla antropologeja jotka perustivat tutkimuksensa klassisten lähteiden vertailuun ja muun kirjallisuuden lukemiseen tekemättä kenttätyötä kutsuttiin halveksien nojatuoliantropologeiksi. Niinpä kutsun tästedes itseni kaltaisia, ihmisiä odottaessaan havainnoivia sankareita lentokenttäantropologeiksi. Ihmisiä voi toki tarkkailla missä vaan, mutta kenties hedelmällisintä ympäristöä ovat lentokentät joilla kohtaavat matkailijat eri puolilta tätä planeettaa. Mitä isompi ja kansainvälisempi kenttä, sen parempi.

Aloittelevan lentokenttäantropologin ensimmäinen harjoitus on oppia tunnistamaan suomalainen ulkomailla ennen kuin se avaa suunsa. Tämä on yleensä yllättävän helppoa. Kun on ikänsä katsellut suomalaisten naamoja niin ne poimii väkijoukosta lähes vaistonvaraisesti. Usein ei oikein itsekään osaa sanoa miksi joku näyttää niin - no, suomalaiselta. Huomaat nopeasti että tunnistat oman kansamme edustajat jo ennen kuin tuttu puheensorina kantautuu korviisi. Hyvä, seuraavaksi voimmekin analysoida mitkä piirteet ovat meille lajityypillisiä.

Kimi Räikkönen ja Fernando Alonso rinnakkain havainnollistavat asiaa. Suomalaiset ja espanjalaiset asuvat Euroopan vastakkaisilla nurkilla ja esi-isämme ovatkin eronneet jo varhain. Se näkyy päälle. Alonsolla on eteläisen vahvat piirteet: tummat ja tuuheat kulmakarvat, paksu tumma tukka, isot ruskeat silmät. Kaikki tavallisia Espanjassa. Räikkösellä taas on pienet harmaanvihreät silmät, hennot kulmakarvat ja vaalea tukka. Kansallemme lajityypillisiä piirteitä jokainen. Huomaa, että ominaisuudet erottuvat vain vertaillessa muihin. Mitä enemmän matkustat, sitä terävämmäksi antropologinen silmäsi harjaantuu. Näet, että Räikkösellä on muitakin piirteitä jotka auttavat lajinmäärityksessä: nenä on pienehkö ja sen muoto tavallinen suomalaisille. Poskipäät ovat korkeat, mikä on täällä yleistä.

Kasvonpiirteet ovat vain yksi tunnistuksen työkaluista. Pukeutuminen on myös tärkeä tunnuspiirre mutta sen analysoiminen on huomattavasti virhealttiimpaa puuhaa. Yksilölliset erot ovat nykyään suuret ja vaara mennä analyysissä metsään on huomattava. On kuitenkin joitakin yleisiä trendejä jotka näkyvät suomalaisten pukeutumisessa: yleisilme on varsin vaatimaton ja huomiota herättämätön. Ei haluta turhaan nostaa itseään esiin. Värit ja kuviot tapaavat olla hillittyjä, liikaa koristeellisuutta vältetään. Toisaalta värit saattavat olla yllättävänkin kirkkaita perusvärejä: punaista, vihreää, sinistä. Esimerkiksi Etelä-Euroopassa klassinen tyyli ruskean ja tummansinisen sävyineen tuntuu olevan suositumpi. Kuitenkin pinkin tai turkoosin paidan näkee todennäköisemmin italialaisen kuin suomalaisen miehen yllä. Iso poikkeus tähän suureen linjaan ovat erilaiset alakulttuurit, erityisesti gootit ja hevarit. Heitä on Suomessa tiheästi tai ainakin he ovat näkyvämpiä kuin useimmissa muissa Euroopan maissa.

Naisten pukeutuminen on aina monimuotoisempaa joten sen perusteella kansallisuuden määrittäminen on jo korkeamman tason harjoitus. Tässäkin on kuitenkin joitakin yleisiä linjoja. Yksi indikaattori on korkokenkäindeksi: kuinka paljon naiset käyttävät korkokenkiä ja kuinka korkeat korot niissä on. Korkokenkäindeksi on varsin matala Suomessa: moni kaihtaa näyttävän naisellista tyyliä. Sama koskee oikeastaan kaikkia pohjoisen Euroopan maita. Eteläeurooppalaiset naiset sen sijaan käyttävät runsaammin korkokenkiä, erityisesti kiilakorkoisia malleja. Myös korkeita piikkikorkoja näkyy usein. Ehkä kaikista korkein korkokenkäindeksi on kuitenkin Venäjällä: tuntuu että vähintään joka toinen venäläinen nainen kulkee korkeissa koroissa. Jopa reisisaappaita näkee jatkuvasti. Tämä onkin ehkä helpoin tapa bongata venäläinen pariskunta suomalaisen kaupungin kadulla. Tyyliin kuuluu myös näkyvä meikki ja talvisin pöyhkeät turkikset. Korkokenkäindeksi on korkea myös muissa Itä-Euroopan maissa.

Edistyneemmät lentokenttäantropologit löytävät helposti lisää haasteita eri kansallisuuksien bongailusta. Erotatko ruotsalaisen ja tanskalaisen? Entä islantilaisen ja norjalaisen? Voisiko tuo tummatukkainen elegantisti pukeutunut leidi olla Italiasta, vaiko kenties Espanjasta? Vai sittenkin Ranskasta? Puhumattakaan Euroopan ulkopuolisista kansoista. Itse olen matkustellut vain Euroopassa joten jätän asian kommentoinnin kokeneemmille tieteenharjoittajille.

Nyt tiedät mitä tehdä kun seuraavaksi löydät itsesi asemalta tai kentältä. Antoisaa kenttätyötä!

(Kuvat: Flickr/varlen, Flickr/Orin Zebest)