torstai 30. toukokuuta 2013

Akseleista ja ilmansuunnista

Juna halkoo tasaista maastoa kiskojen luotisuoralla viivalla. On kesäkuu ja aurinko paistaa. Ulkona pehmeästi kaartuvat mäet kuin vihreän meren aallot. Matalat ikivanhat kiviaidat rajaavat niittyjä. Tämä on Skåne. Vanhaa viljavaa seutua Etelä-Ruotsin kärjessä. Ensimmäistä kertaa reilillämme maisemat alkavat muuttua vieraiksi. Ihailen tammimetsiköitä ja vanhoja kauniita maataloja. Olemme reittimme ensimmäisellä etapilla Tukholmasta Kööpenhaminaan. Tavoitteenamme on olla Berliinissä viiden viikon päästä mutta tällä reissulla matka itsessään on se todellinen päämäärä.

Ja se matka, siitä tuli yksi elämäni suurimmista kokemuksista. Siihen mahtui lukemattomia seikkailuja ja kommelluksia hyvän ystäväni kanssa josta tuli vielä läheisempi jaetun matkan aikana. Taideaarteita, kymmeniä erilaisia oluita, museoita, yökerhoja ja baareja, hikisiä siirtymiä asemalle rinkat selässä ja meditatiivisia junamatkoja, jylhät ja vehreät Alpit, karrelle palanut Rooma, kauniita tyttöjä, rumia kerjäläisiä, messu Pietarinkirkossa ja boheemielämää Amsterdamissa - kaleidoskooppinen ryöppy muistoja ikuisesti mieleen palaneena.

Maisemat ja ihmiset, kulttuurit muuttuivat matkalla jatkuvasti. Erityisesti etelään työntyessämme kulttuuri muuttui dramaattisesti. Lähteä yöjunalla pienestä Interlakenista Sveitsistä ja saapua aamulla - no, päivällä, italialaisittain myöhässä - Roomaan on hyppy toiseen, kovin eksoottiseen todellisuuteen. Siellä ihmiset huutavat toistensa päälle ja huitovat käsillään ja aurinko paahtaa armottoman kuumana suoraan ylhäältä. Siellä on myös maailman parasta jäätelöä ja pizzaa ja taiteen ja arkkitehtuurin mestarinäytteitä lähes joka korttelissa, lähes joka vuosisadalta. Ja kaiken tämän keskellä valtava ihmismassa turisteja ja paikallisia, rikkaita pukumiehiä ja rutiköyhiä kerjäläisiä. Ilma on täynnä eksoottisia tuoksuja ja helteessä mätänevien jätesäkkien lemahduksia. Italia todella hyökkää vasten kaikkia aisteja.  

Jared Diamond esittää teoksessaan Tykit, taudit ja teräs vakuuttavasti miten maailmanhistorian suuri hahmo muotoutuu lopulta maantieteen asettamista reunaehdoista. Kesytyskelpoisia eläin- ja kasvilajeja esiintyi samanaikaisesti vain tietyillä alueilla. Lisäksi näistä alueista vain osassa ilmasto oli suotuisa viljelykokeiluille. Ei ole sattumaa, että juuri näissä hot spoteissa sivilisaatio sai alkunsa neoliittisessa vallankumouksessa maanviljelyn synnyn sivutuotteena. Vain viisi varmasti itsenäisesti viljelyn keksinyttä aluetta tunnetaan: hedelmällinen puolikuu Lähi-idässä, Kiina, Väli-Amerikka, Andit Etelä-Amerikassa ja Yhdysvaltain itäosa.

Me olemme Libanonin seetri, Nuubian eebenpuu,
Stalingradin koivu, Teutoburgin tammi ikuinen.
Me olemme Katalaunisten kenttien ruusupuu
Ja itkevä raita Normandian.

Maanviljely ja karjankasvatus tuottivat enemmän ruokaa ja pitivät yllä tiheämpiä väestöjä. Ruuan ylijäämät mahdollistivat paikalleen asettuneet yhteiskunnat jotka kehittyivät yhä monimutkaisemmiksi ja kerrostuneemmiksi. Näistä alkioista kasvoi ajan myötä mahtavia imperiumeja joilla oli lukutaito, teräsaseet ja jotka kantoivat mukanaan tauteja jotka olivat karjan tappava lahja.

Me olemme graniittia, maasälpää, gneissiä,
Ukrainan verentummaa multaa.
Me olemme kalkkijuonne Illyrian basaltissa,
Rautajuova moreenissa Salpausselkien.

Miksi sitten Eurooppa valloitti Amerikan eikä toisinpäin? Vastaus on jälleen maantiede. Euraasiassa oli enemmän kesytettäviä eläin- ja kasvilajeja. Lopulta vain harvassa eläimessä oli potentiaalia kesytykseen ja Euraasian kansat onnekkaasti perivät niitä paljon enemmän kuin muiden mantereiden kansat. Tämän lisäksi tärkeä tekijä on mantereiden muoto. Sekä Amerikat että Afrikka ovat pisimmillään pohjois-eteläsuunnassa kun taas Euraasian pääakseli on itä-länsisuunnassa. Tämä näennäisen ilmiselvä seikka on vaikuttanut dramaattisesti maailmanhistoriaan.

Me olemme valloittajat, puolustajat, hyökkääjät,
Me olemme juoksuhautojen hiekkaa.
Etenemme, lakoamme, kostamme ja hajotamme
Ja valumme viime pisaraan.




Karkeasti yleistäen viljely- ja karjapaketit levisivät helpommin ja nopeammin itä-länsisuunnassa. Samoilla leveysasteilla olosuhteet ovat samankaltaiset. Yhdistettynä jo luonnostaan monipuolisempaan kokoelmaan viljeltäviä kasveja ja kesytettäviä eläimiä pöytä oli katettu Euraasian sivilisaatioiden tulevalle valta-asemalle. Diamond esittää myös joukon muita tekijöitä historian suuren hahmon taustalla: mikrobien evoluutio karjan tappavana lahjana, teknologian evoluutio ja erityisesti jatkuvat sodat sen nopeuttajana, hallinnon ja uskonnon evoluutio tiheän asutuksen alueilla.

Sinä kuumana kesänä 2009 kävi selväksi miten monimuotoinen Eurooppa on. Emmekä edes poikenneet läheskään mantereemme joka kolkassa. Silti oli helppo huomata miten pohjoisesta etelään mentäessä erot olivat dramaattisempia kuin lännestä itään kulkiessa. Ne akselit, joista Diamond kirjoittaa, tulevat esiin jo Euroopassa matkatessa. Toki entinen rautaesiripun raja sekoittaa asioita mutta pääpiirteissään näin.

Viisi viikkoa Euroopassa jättivät jälkeensä sammumattoman kaukokaipuun, wanderlustin. Se vetää yhä uusiin paikkoihin, yhä uusien ihmisten luo. Sillä meitä on jo seitsemän miljardia tällä planeetalla ja me elämme niin monessa eri paikassa, niin monella eri tavalla ettei yksi ihmisikä taida riittää kaiken näkemiseen ja kokemiseen. Mutta mikä voi olla kalliimpi omaisuus kuin ihmiselämän koko kirjon kokeminen? En pysähdy, en ennen kuin voimani pettävät.

Me olemme plasmavaaja, öinen pommilaivue,
Me olemme parvi kineettisten ohjusten.
Me olemme ohjelmoijat biomekanoidien,
Romauttajat neutronitähtien. 

CMX - Pedot

2 kommenttia:

  1. Senki höttöpöttö! :D Sä kirjotat niin elävästi ja ihanasti. Tulee hyvä olo kun sitä lukee, todella helppolukuista ja sanallisesti näppärää tekstiä. Olen melkein jopa kateellinen, kun itse useiden novellien kirjoittajana koitan tavoitella juuri tämän tyylistä raikasta, vapaata, helposti luettavaa, mutta silti paljon sisältävää tekstiä.

    KIRJOTA KIRJA senkin ihana. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aww, kiitos paljon ^_^

      Nyt menin ihan hämilleni :D Kirjan kirjoittaminen hiipii kyllä aina silloin tällöin mieleen etäisenä haaveena. Toivottavasti vielä joku päivä!

      Poista